Jättiläisen jäljillä

Thaimaan vesillä tavataan nykyään neljää eri merikilpikonnalajia, joista kolme olemme jo nähneet.  Viime yönä meille tarjoutui tilaisuus nähdä myös neljäs laji, merikilpikonnista suurin jopa 2,5 mertiseksi kasvava merinahkakilpikonna. Merinahkakilpikonnia pesii Thaimaan rannoilla enää neljä yksilöä, joten kyseisen kilpikonnan näkeminen olisi ollut ainutkertainen kokemus.

Paikalliset tutkijat olivat havainneet pesivän merinahkakilpikonnan Phuketin pohjoisimmalla rannalla Mai Khaossa 10.1  jolloin se oli muninut  86 munaa. Merinahkakilpikonna munii munansa noin kymmenen päivän sykleissä, keskimäärin seitsemän kertaa pesintäkauden aikana, joten osasimme odottaa kilpikonnan paluuta rannalle.

Lähdimme ajamaan kohti Mai Khaon rantaa noin kello 23.00, jotta olisimme perillä puolen yön paikkeilla. Meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen kuin vuorovesi olisi korkeimillaan ja kilpikonnan näkeminen olisi todennäkoisintä. Rannalla oli meidän lisäksi  kuusi paikallista biologia,  sekä paikalisia kalastajia ja perheitä odottamassa kilpikonnan saapumista. Mai Khaon ranta on noin kahdeksan kilometriä pitkä, joten hajaannuimme pienempiin ryhmiin ja aloitimme rannan haravoinnin. Rannalla ei ollut valoja ja taskulomppujen käyttöä piti välttää, jottei kymmenet valot pelottaisi kilpikonnaa pois. Onneksi kirkas tähtitaivas ja meri valaisivat rantaa, mistä johtuen rantaviivan erotti hyvin ilman valoakin.

Kellon lähestyttyä kahta toiveet olivat korkealla. Muutaman kerran kuvittelimme jopa näkevämme ison mustan möykyn rantaviivassa ja sekunnin uskoimme kilpikonnan saapuneen. Kävelimme rantaa pitkin silmät tarkkana, nauttien kirkkaasta tähtitaivaasta ja öisen meren pauhusta. Yön edetessä vuorovesi laski kuitenkin armotta alaspäin ja toiveet massiivisen merkilpikonnan näkemisestä alkovati hiipua. Kaukana horisontissa näkyi kymmeniä kalastusalusten valoja ja mielessä kävi ajatus siitä, että ehkä munimaan tullut konna on jäänyt kiinni jonkun kalastajan verkkoon matkalla Mai Khaon rannalle. Mitä kilpikonnalle oli tapahtunut sitä emme tiedä, mutta jostain syystä se ei saapunut enää munimaan.

Poistuimme rannalta hieman yli neljä ja suuntasimme kotiin päin väsyneinä ja hieman pettyneinä. Ajatukset kävivät myös siinä mitä olisi tapahtunut jo kilpikonna olisi tullut. Rannalla oli kaiken kaikkiaan kymmeniä ihmisiä joista jokainen olis halunnut kuvata ja koskettaa kilpikonnaa ja jos ihan rehellisiä ollaan emme me olisi olleet yhtään sen parempia. Surullinen totuus taitaa olla se ettei ainakaan Phuketissa ole enää jäljellä rantoja josissa kilpikonnat saisivat pesiä rauhassa, sillä ihmisten uteliaisuus ja turistien rakkaus rantoja kohtaan karkottavat kilpikonnat pois, eikä niille näytä löytyvän enää tilaa ainakaan Phuketin alueelta.

Anu väijyy kilpparia...