Urho, Hertta ja Hilja saivat uuden kodin!

Maanantaina huhtikuun viidentenätoista päivänä Turtle Watch koki tämänhetkisen toimintansa kohokohdan kun  kilpikonnat Urho, Hertta ja Hilja pääsivät vapauteen Similanin luonnonpuiston kristallin kirkkaisiin vesiin. Luonnonpuisto sijaitsee Phuketista 90 kilometriä luoteeseen päin. Kilpikonnat vaikuttivat onnellisilta uuden kodin johdosta ja voimme iloksemme ilmoittaa, että kaikki kolme satelliittilähetintä antavat signaalia! Niille joille Similanin saaret on tuttu paikka voimme kertoa, että Urho on uinut noin 16 km saarelle numero 4, missä suurin osa turisteista on (Urho on ehkä vähän huomionhakuinen…). Hertta on matkannut saarelle numero 8, missä sukeltajat ja snorklaajat voivat hyvällä tuurilla törmätä siihen. Hilja on uinut 26 km suoraan itään päin  kohti Phuketin rantaa! Se saattaa etsiä vanhaa kotiaan tai sitten sillä ei ole mitään ideaa mihin se on matkalla. Mutta aloitetaan homma ihan alusta….

Satelliittipaikantimet kiinnitettiin sunnuntaina 13.2. Phuketin meribiologisessa keskuksessa (PMBC). Kolme tulitikkurasian kokoista 1300 euron hintaista paikanninta kirjaimellisesti liimattiin kilpikonnien kilpeen hartsiliimalla, sen jälkeen kun konnien kilpi oli ensin putsattu huolellisesti. Kilpikonnat eivät erityisemmin pitäneet toimenpiteestä sillä liiman kuivuessa se kuumenee ja polttaa ikävästi kilpikonnan kuorenalaista ihoa. Kaikki kolme kilpikonnaa saivat myös ihonalaiset mikrosirut kainaloihinsa, sekä nimilaput selkäänsä. Nimilappuihin merkattiin myös puhelinnumero johon voi soittaa jos joku sattuu löytämään Urhon, Hiljan tai Hertan jostain. Satelliittipaikantimien kiinnitys kesti useita tunteja, mutta lopputulos näytti hyvältä ja kaikki lähettimet lähtivät toimimaan meriveteen päästessään.

Kilpikonnat saivat totutella uimaan satelliittipaikantimien kanssa muutaman päivän, sillä vapautus tapahtui maanantaina 15.2. Heräsimme hyvin väsyneinä viideltä aamulla ja lähdimme taksilla Phuketin Aquariumille. Aquariumilla pakkasimme kilpikonnat autoon ja suuntasimme kohti Thap Lamun satamaa, missä pikavene oli meitä odottamassa. Puolentoista tunnin kuluttua saavuimme Similanin saarille. Meillä oli erityisoikeus päästä saarelle numero yksi, joka on laivaston vartioima luonnonsuojelu alue. Saari oli todella kaunis ja sen kauneutta lisäsi entisestään se, ettei saarella ollut oikeastaan ketään eikä mitään. Similanin ykkössaari on myös kilpikonnien luonnollinen pesintäpaikka, joten uskomme että se on hyvä kotiranta myös meidän kilpikonnille.

Hilja oli ensimmäinen konnista jonka päästimme vapaaksi. Se oli selvästi hämmentynyt valkoisella hiekalla eikä, se mennyt veteen ilman avustusta. Päästyään veteen se kuitenkin ui ulapalle todella nopeasti ja vedessä kameran kanssa odottava Anu joutui uimaan niin kovaa kuin pääsi pysyäkseen sen perässä! Urholle ja Hertalle kiinnitettiin aluksi naru jotta olisimme voineet tarkemmin seurata niiden käyttäytymistä vedessä.  Molemmat käyttäytyivät rauhallisemmin kuin Hilja, vaikka Hertta melkein pääsi karkuun naruineen ja ui noin 100 m kunnes saimme sen kiinni, mikä oli hyvä, sillä muuten naru olisi voinut sotkeutua johonkin ja aiheuttaa Hertalle ongelmia. Kilpikonnien uusi koti on todella kaunis ja me olemme erittäin onnellisia onnistuneesta vapautuksesta!

Vietimme yön teltassa hiekkarannalla tuhansien tähtien loisteessa. Paikka oli kaunis mutta yllättävää kyllä ei kovin hiljainen. Kaskaat ja lepakot olivat todella kovaäänisiä eikä aamuyöstä kiekuvat kukotkaan jääneet meiltä huomaamatta. Kävelimme yöllä rannalla etsien munimaan tulleita kilpikonnia, mutta onni ei ollut meidän puolella tälläkään kertaa ja kilpikonnat jäivät näkemättä. Nyt olemme päässeet turvallisesti kotiin ja kaikki kolme kilpikonnaa lähettävät hyvää signaalia.

Ensimmäinen kartta konnien liikkeistä on jo näkyvillä etusivullamme!